Miten toimittajat pärjäävät, kun vastassa on trolliministeri
Miten toimittajat pärjäävät, kun vastassa on trolliministeri
Sanalla ”trollaaminen” on viime aikoina viitattu etenkin väärien tietojen tarkoitukselliseen levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Alkujaan sana kuitenkin viittaa voimakkaiden tunnereaktioiden kalasteluun...
Miten hyvin suomalaiset toimittajat osaavat reagoida tilanteeseen, jossa ministeri trollaa? Tulemme näkemään tilanteita, joissa ministeri esittää performanssin, jonka ainoana tarkoituksena on viestiä omille ja aiheuttaa suuttumusta vastustajissa, ja jonka asiasisällöllä ei ole merkitystä. Toimiiko media silloin vain trollauksen alustana ja voimistajana, eli raportoi sanotun sellaisenaan?
Mielestäni trollausta ei riittävästi ymmärretä yhteiskunnassa voimavaraksi. Monet tuntee toki trollaamisen validina kanavana tekniseen tukeen linux ongelmissa, mutta miksei samalla mekanismilla toimisi myös faktojen ja asiantuntijuuden trollaus julkisessa keskustelussa. Se voisi olla tässä postälyllisessä someripulissa virkistävä tuulahdus järkeä. Toimisi siis siten että joku taho kylvää tarkoituksellisesti hieman virheellisiä yksityiskohtia sillä oletuksella, että kyseisen alan asiantuntija tai useampi ei malta olla korjaamatta asiaa, ja joka näin epähuomiossa ajautuu ellei suorastaan kaapata yhteisten asioiden hoitamisessa keskiöön, vaikka on sellainen ammattilainen joka tyypillisesti ei ole politiikasta lainkaan kiinnostunut. On turha yrittää enää karkuun huomiota, kun tuli leimatuksi asiantuntijaksi johonkin paikallispolitiikan solmuun.
Huono puoli vaan että nojatuolipoliitikkoja löytyy sen verta paljon et ~95% todennäköisyydellä se leimattu "asiantuntija" saattais lähinnä toimia malliesimerkkinä Dunning-Krugerista ;P