Nyt on laskettu ihmisarvoisen elämän hinta – lähes joka kymmenennen tulot eivät riitä siihen
Nyt on laskettu ihmisarvoisen elämän hinta – lähes joka kymmenennen tulot eivät riitä siihen
Helsingissä nelihenkinen perhe tarvitsee ihmisarvoiseen elämään yli 3 600 euroa kuukaudessa, ilmenee Turun yliopiston laskemasta ihmisarvoisen elämän budjetista. Yksin asuva tarvitsee vähän yli 1 500 euroa.
– Budjettia tehdessä kuultiin tutkijoita ja kansalaisia. He näkivät, että ihmisarvoinen elämä ei ole vain hengissä pysymistä. Siihen kuuluu myös muiden tarpeiden, kuten sosiaalisuuden tyydyttäminen.
Kokeilin tuota laskuria, ja hämmensi hirveästi kun eläkeläiselle laskettiin pienemmät terveydenhuoltokulut kuin aikuiselle, mutta ei niin kovin yllättäen, selkenihän se kun artikkelin luki. Tutkija kertookin että laskurin oletuksena on, että henkilö ja perheenjäsenet ovat terveitä ja eläkeläisellä luultavasti on huomattavasti suuremmat terveydenhuoltomenot kuin laskurissa on huomioitu.
Mutta mielenkiintoinen artikkeli kuitenkin, ja laskurin avulla on jännä katsella, millaisia asioita pidetään ihmisarvoiseen elämään kuuluvana.
Olisipa edes 1500€/kk. Mutta ei, 1200-1300€/kk kaikki tuet mukaan lukien. Riittää juuri ja juuri omaan budjettiin, mutta ei tuolla köyhyydestä nousta.
Näköjään tänä kesänä saan elää ihmisarvoista elämää, kun sattui löytymään tavallista parempi kesäduuni.
1 690 käteen verojen jälkeen on vielä keskituloinen.
Ei mee kummoisesti meillä. Hyvin tulee toimeen jo tuolla, mutta aika rahvas meininki vielä.
Mittarihan olikin "ihmisarvoinen elämä", ei esim. keskiluokkainen. Eli että on katto pään päällä, vaatteet yllä ja ei ole nälkä + sen päälle jotain sen verran että (tuon tutkimuksen mukaan) voi sanoa elävänsä ihmisarvoista elämää. Tuon määritelmän kanssa on varmasti suunnilleen yhtä paljon vaihtoehtoja kuin on vastaajiakin, mutta nykymaailmassa nettiliittymä+jonkinlainen päätelaite, edes jonkinlaiset sosiaaliset piirit ja mahdollisuus edes johonkin harrasteesen on ilmeisesti aika korkealla listalla.
Mutta kuten jutussakin mainitaan, jotkut ovat tyytyväisiä elämäänsä vähemmälläkin rahalla ja kokonaisuus riippuu osaltaan paljon siitä mitä itse arvottaa ihmisarvoiseksi. Itse olen nykyään enemmän siinä keskiluokan puolella, mutta aikanaan on tullut oltua todella perse auki, mutta silloinkin tuli järjesteltyä elämää siten, että esim. sukulaisissa päästiin käymään pari kertaa vuodessa pidempiä reissuja. Toki se sitten vaati että jostain piti nipistää että sai parisataa polttoaine- ja muita matkakuluja nippuun, mutta tehtävissähän sekin oli.
Ehkä yksi iso muutos mikä tuolta (omalta) pohjalta noustessa tuli vastaan oli se, että kun valuuttaa oli edes vähän enemmän käytössä niin se mahdollisti paljon sellaisia juttuja, millä sai taas helpotettua tulevaisuutta. Pystyi hankkimaan laadukkaampia asusteita, työkaluja ja muuten kalustoa ja tarviketta sen verran että ei tarvinnut aina toimia sen halvimman mahdollisen roskan kanssa ja toisaalta sitä hankittua laadukkaampaa tavaraa pystyi sitten huoltamaan ja korjaamaan. Tuo kuitenkin tarvitsee edes sen pienen puskurin, että mitään voi tehdä yhtään pidemmällä jänteellä. Jos lompakko on kokoajan niin tiukalla että mielessä liikkuu lähinnä mitä on varaa tulevalla viikolla syödä, niin siitä suosta on hyvin haastavaa nousta.
Aika erikoinen tapa määritellä suurituloisuus. Yksin asuvana 96 000 euron vuositulot eivät riitä keskisuurituloisuuteen eikä edes 165 000 euron vuosituloilla lasketa suurituloiseksi. Monissa muissa uutisissa suurituloiseksi kuitenkin on laskettu jo noin 65 000 - 90 000 euron vuosituloilla. Mitään virallista määritelmää tälle ei tosin taida olla olemassa.