Keitän illalla Xtra-nollakahvit juhlistamaan tätä saavutusta. Keihäspronssiakaan ei tule.

Jotenkin näin urheilusta vähemmän ymmärtävänä kuulostaa ihan luonnolliselta, että sitä mukaa kun olympialaisiin kykenee osallistumaan aina vain suurempi osa maailman maista täysin palkein, ja suurempi osa kehittyvistä maista kykenee rahoittamaan maansa urheilua tosissaan, pienemmän Suomen mahdollisuudet menestyä olympialaisissa laskee. Tähän kun yhdistää huippu-urheilun kustannusten jatkuvan nousun ja sen, että rahoitus urheiluun on enenevissä määrin kiven alla, alkaa ihmetellä, että mistä ne korkeat odotukset saavutuksista olympialaisiin oikein tulee?

Vaikka mitaleja ei tulisi yhtäkään, sijoitukset ovat valtion ja kansan kokoon nähden edelleen kohtuullisen hyvällä tasolla, ainakin mun ymmärtääkseni.

Meillä on vähemmän kisaajia, vähemmän rahaa, kesälajeihin lyhyempi kausi ja siten hankalampaa treenata jne. Mistä ihmeestä ne mitalit oikein tulisi, kun kilpaillaan koko maailmaa vastaan – erityisesti maita, joille jokainen mitali on statussymboli johon autokraattisen persläpihallinnon rahoja voidaan upottaa lähes loputtomiin (esim. Kiina)